Asiantuntija, asianajaja ja rikkoutunut radio-ohjattava auto

Monelle on tuttu tilanne, jossa lapsi kääntyy puoleemme kysyen ratkaisua ongelmaansa. Yhtä tuskallisen tuttu on tilanne, jossa vastausta ei tahdo itseltä löytyä, mutta hiljaakaan ei oikein voisi olla. Tiedossa on, että appiukko tietäisi vastauksen. Hänen puoleensa ei voi kääntyä, jottei isyyden kaikkitietävä illuusio kärsi. Kuitenkin appiukon neuvo saisi radio-ohjattavan auton jälleen liikkumaan siinä missä oma ohje ei tarjoa ratkaisua, vain äänen.

Vanhempaan luotetaan. Asianajajaan luotetaan. Muutoin kummankaan puoleen kääntymisessä ei olisi suurtakaan järkeä. Niin vanhempi kuin asianajajakin uskoo tai vähintäänkin haluaa uskoa tietävänsä ratkaisun jokaiseen ongelmaan. Itse kohta 15 vuotta asianajotehtäviä hoitaneena olen kuitenkin enenevässä määrin huomannut, että olen appiukkojen ympäröimä myös työpaikallani. En kuitenkaan niiden vanhojen ja ryppyisten, vaan dynaamisten ja ratkaisuhakuisten. Ympärilläni tuntuu parveilevan itseäni järkevämpiä ihmisiä. Tämä on luultavasti kirvelevä totuus, mutta osin kysymys lienee myös siitä, että yhteisömme osaaminen on suurempaa kuin yksittäisen yhteisön jäsenen. Ratkaisuja ongelmiin tarjoavat ne, joilla on tietotaito ja perehtyneisyys itse asiaan. Automaattisesti se ei ole ”johtava asiantuntija”, ”osakas” tai muu vastaavalla tittelillä varustettu.

Täyden potentiaalin hyödyntämiseen istuu huonosti asiantuntijamaailmaan iskostunut ajatus siitä, että esimiesasiantuntija/osakasasianajaja tai muu vastaava tittelijalustalle kavunnut jumalääni kertoo muille lyhyen arvioinnin jälkeen, miten heidän tulee esimerkiksi oikeudellinen ongelmatilanne hoitaa. Hetkittäin olen sille jalustalle itse omaehtoisesti kavunnut, mutta aina melko nopeasti sieltä pudonnut. Silloin olen tullut huomanneeksi, että monesti omat ajatukseni toimivat muille lakimiehille pikemminkin työkaluna tarkentaa ja tehostaa omaa ratkaisumalliaan. Usein joudunkin itse luopumaan lopulta kannastani työkaverini paremmin perustellun ratkaisun edessä.

Olisi sulaa hulluutta rakentaa asiantuntijaorganisaatiota, esimerkiksi asianajotoimistoa dynaamisten osaajien ja asiantuntijoiden varaan ja tämän jälkeen kertoa heille, miten heidän tulee ratkaista käsillä oleva ongelma. Organisaatio jäisi yksittäisen henkilön osaamisen ja ajatusmaailman vangiksi maailman täyttyessä pikkuhiljaa toimimattomista radio-ohjattavista autoista. Yhteisön potentiaalia ei saada näin valjastettua toimintaa eteenpäin kiskovaksi dynaamiseksi voimavaraksi.

Oman osaamisen ja ymmärryksen vajavaisuuden tunnustaminen on kuitenkin haastavaa. Ajoittain itse huomaan, että ääneni kuuluu, mutta sisältö puuttuu. Tällöin hetken höpistyäni ymmärrän useimmiten kääntyä muiden osaajiemme puoleen ratkaisujen löytämiseksi. Hieman se näpäyttää, mutta toisaalta saa hymyn kaunistamaan muutoin melko vaatimatonta kasvojeni kohokuviota – olen osaajien ympäröimä ja kiitollinen siitä.

Asianajotoimistomme on vahvasti kasvava asiantuntijaorganisaatio täynnä osaamista ja mahdollisuuksia. Ilman kaikille uskottua vastuuta ei olisi kasvua, menestystä eikä samassa määrin onnistumisia, kuin mistä saan työyhteisömme jäsenenä nyt nauttia. Vaikka minä en aina saa radio-ohjattavaa autoa kulkemaan me yhdessä kyllä saamme.

Tervetuloa toimistoomme – kaikki osaajamme (ja minä) olemme täällä sinua varten!

Lisätietoja toimistostamme saat etusivultamme.